ERITYISESTI HUOMIOITAVAA: Kaikki tässä yhteydessä esitetyt asiat ovat pelkkiä subjektiivisia vaikutelmia jotka on muodostettu fiktiiviset tosiasiat, fiktiivinen kirjallinen dokumentaatio, fiktiiviset asiantuntijalausunnot ja fiktiivisesti omakohtaisesti todistetut tapahtumat huomioiden. Tämä ei tarkoita että mikään niistä pitäisi paikkaansa tai olisi muuta kuin vaikutelma miten kuvittelliset asiat ehkä saattaisivat fiktiivisesti olla tapahtuneet. Kaikki yhteensattumat todellisten henkilöiden ja tapahtumien kanssa ovat täysin sattumanvaraisia eikä millään ole mitään vertautuvuutta eikä muutakaan yhteyttä elävän elämän tapahtumien kanssa. Kaikin puolin tämä on vain viihteeksi tarkoitettua fiktiota eli mielikuvituksellinen novelli asioista joita ei koskaan tapahtunut, ihmisistä joita ei ole olemassa ja sijoittuneena rivitalon asunto-osakeyhtiöön joka on olemassa pelkästään kirjoittajan mielikuvituksessa.

Tarina ei VARSINKAAN liity millä tavoin mihinkään todelliseen asunto-osakeyhtiöön eikä keneenkään siihen liittyvään henkilöön. Jos edes voit vahingossakaan kuvitella luulevasi toisin, lopeta lukeminen tähän koska kertomus on tarkoitettu ainoastaan lukijoille jotka ymmärtävät ja ovat kaikilla tasoilla sisäistäneet että kyseessä on mihinkään todelliseen asiaan täysin liittymätön viihteellinen mielikuvituskertomus.

 

Asunto Oy Ääliöhelvetistä oli 2004 tullut myyntiin asunto, suurin kaikista, rakennusliikkeen omistajan itse itselleen rakentama ja legendaarisen arkkitehtipariskunnan suunnittelema funkkiskohde. Asuntohan oli todella rivossa kunnossa, johtuen siitä että sitä oli käytetty ketjussa tupakkaa polttavan, ruukkukasvitasolle dementoituneen aatelisen leskirouvan pitkäaikaispysäköintiin.

Sen lisäksi että asunto oli kuin kaatopaikka, kiitos äitinsä sinne hylänneiden Epäonnistujan ja hänen sisartensa, myynnin nihkeyteen saattoi vaikuttaa julkisuudessa ollut tapaus missä Epäonnistujan poika Huumediileri oli saanut vankeustuomion huomattavien amfetamiini- ja heroiinierien kaupittelusta Epäonnistujan asunnosta samassa talossa. Epäonnistujaa ei kuitenkaan oltu tuomittu osallisuudesta koska hän oli onnistunut selittelemään ettei tiennyt mitä omassa kodissaan hänen vieressään ja läsnäollessaan tapahtui vuosikaudet. Koska Epäonnistuja oli sisaruksistaan se joka ei ollut alkoholisoitunut eikä ryypännyt itseään juridiseen holhoukseen asti, Epäonnistuja oli valikoitunut hoitamaan asunnon myyntiä.

Koska asunto oli laiminlyöty aivan tärviölle, Epäonnistuja selitteli Kertojalle kuinka kaikki sen viat kuten lahot ikkunanpuitteet, saranoiltaan roikkuvat ovet, asbestin kyllästämät lattiat ja muut persoonalliset pikku ominaisuudet korjattaisiin tottakai ja välittömästi Asunto Oy Ääliöhelvetin toimesta. Näinhän ei tietenkään koskaan tapahtunut, Epäonnistuja valehteli silmät päästään saadakseen asunnon kaupaksi keinolla millä hyvänsä mutta minkäs teet kun suullisia lupauksia on paha mennä osoittamaan sanotuiksi.

Silloin hälytyskellojen olisi pitänyt jo soida, ihminen joka valehtelee hyötyäkseen valheistaan taloudellisesti tulee olemaan pelkkä riesa lopun ikäänsä, mitä ei filantropisesti ihmisiin suhtautuva välttämättä aina huomaa ajoissa ajatella.

Kertoja, kuitenkin, arkkitehtikoulutuksella ja rakennusalan perhetaustalla näki kaatopaikkakuntoisen asunnon vahvuudet. Paras mahdollinen sijainti, terveet ja hyvin tehdyt rakenteet ja ennenkaikkea huipputason arkkitehtuuri. Kaupat tehtiin keväällä 2005.

Suunnitelmissa oli kattava pintaremontti ja muutama muutos makuuhuone- ja keittiöjärjestelyihin joten työ aloitettiin Asunto Oy Ääliöhelvetin myötävaikutuksella ja sen isännöitsijän, Rakennusinsinöörin päivittäisessä valvonnassa. Rakennusinsinööri kuitenkin mainitsi sen mitä Epäonnistuja asuntoa myydessään ei kertonut (kas kummaa että se unohtui vaikka se oli tiedossa), eli että yhtiössä oli valmisteilla täysimittainen putkiremontti vuosina 2007-2008.

Asiaa pohdittiin koska se aiheuttaisi uuden pintaremontin joten päädyttiin lopputulokseen että parasta on tehdä LVI-saneeraus asuntoon ennalta samanaikaisesti. Tätä varten Rakennusinsinööri teetti Asunto Oy Ääliöhelvetin asianajajalla vastuunjakosopimuksen, jonka kaikki osakkeenomistajat hyväksyivät kahdessa ylimääräisessä kokouksessa.

Putkiremontti osoittautuikin valtavan laajaksi. Sen aikana asunnosta purettiin joka ikinen vanha putki pois ja rakenteita purettiin auki niin että kolmikerroksisen asunnon yläkerrasta näki suoraan kellariin monesta kohtaa. Siten saatiin aivan kaikki putket uusittua. Halvaksi se ei tullut, viivan alle jäi noin neljännesmiljoona euroa mutta lopputulos oli erinomainen. Samalla myös ikääntyneet sähkökaapelit vaihdettiin uusiin, sähköjärjestelmä modernisoitiin, vikavirtasuojia asennettiin ja myös alkuperäiset puhelinkaapelit vaihdettiin CAT5-tietoliikennekaapeleihin. Rakenteisiin saatiin intrgroitua myös muuta kuten surround-äänijärjestelmän kaiutinkaapelointi niin etteivät irtokaapelit loju jaloissa.

Koska Epäonnistuja oli vaihdattanut alkuperäiset matot halpisparketteihin ja tärvellyt kaikenlaista muutakin siinä samalla, alkuperäisistä liukuovista niiden ohjureihin ja harrastemaalannut autotallin kirkkaanpunaisella paukkupurkkimaalilla joka oli sotannut kaiken, tilat palautettiin alkuperäiseen ulkoasuun. Työtä oli valtavasti ja kun kaikki oli sanottu ja tehty, lopputulos oli häikäisevä. 2000-luvulle modernisoitu alkuperäisen hengen mukainen 50-luvun funkkisasunto.

Hymy oli herkässä. Kaikki oli tehty huolellisesti omaksi kodiksi, pilaamatta alkuperäisyyttä.

 

 

Muiden asuntojen LVI-saneeraus realisoitui ja samalla vietiin loppuun viimeinen osa tässäkin asunnossa jäljelläolevasta osuudesta eli runkoviemärien ja runkovesijohtojen uusiminen. Mitään näistä ei tehty samaan laatutasoon, johtuen siitä että Kertojan asunnosta oli saatu runsaasti arvokasta tietoa putkien todellisesta kunnosta ja sen ansiosta muiden asuntojen remontissa pystyttiin säästämään.

Säästettiin jopa niin paljon että monia asioita eli kokonaisia kylpyhuoneita jätettiin uusimatta ja osa putkista korjattiin sukittamalla. Rakenteiden purkaminen olisi maksanut paljon, nyt muut asunnot korjailtiin huokeimman mukaan, joskin suhteellisesti ottaen riittävän hyvin siihen hetkeen.

Korvauksina satojen tuhansien säästöistä tasauslaskelma palautti Kertojalle muutama tuhatta euroa kuluja. Parempi edes jonkinlainen kiitos teetetyistä tutkimustöistä kuin ei mitään. Fine, ei ongelmaa.

Kaikki sujui oikein mukavasti, ongelmitta ja omalla painollaan.

 

 

Rakennusinsinööri oli miettinyt asumistaan talossa ja isännöitsijän tehtäväänsä liittyvää ajankäyttöä. Hän oli päättänyt muuttaa pienempään asuntoon toisaalle eläkepäivikseen. Täten hän laittoi asuntonsa myyntiin.

Paikalle ennenpitkää purjehtikin Nainrahaa perheineen. Perhe tarkoitti aviomiestä joka oli vampattu kyytiin jostakin saarivaltiosta eikä puhunut käytännössä sanaakaan suomea ja kahta poikaa ankkurilapsiksi ettei katteellinen shekkivihko pääsisi myöhemmin kävelemään mihinkään ilman tuntuvia ruokkomaksuja. Aviomiehen pääasiallinen tehtävä oli siis toimia kävelevänä lompakkona ja viettää viikkonsa mahdollisimman kaukana Nainrahaasta, saarivaltakunnan Cityssä pyörittämässä vipurahastoja. Nainrahaan tehtävä puolestaan vingutella aviomiehensä luottokorttia, surffata netissä, sisustaa aviomiehensä kustantamaa asuntoa, photoshopata shutterstockin kuvioista taskurahoja ja somettaa materiaalia kaikesta edellämainitusta ympäriinsä. Ehkä myös etsiä nk. lämpöä mutta tästä ei ole mitään elimellisiä todisteita, ainoastaan muutama odottamaton silmänisku salskeiden uroiden suuntaan joita, ainakaan kaikkia, ei ole kiinnostanut.

Nainrahaa halusi kaupan jälkeen remontoida asuntonsa (siis miehensä asunnon) täysin uusiksi. Makuja on tietenkin monia ja omilla (tai miehensä) rahoilla voi itse kukin tehdä mitä haluaa, mutta läheisen hautausmaan suunnalla on kuulemma kuultu samaan aikaan selittämätöntä hurinaa joka on kuullostanut ihan kuin talon suunnitellut arkkitehti olisi pyörinyt haudassaan kuin väkkärä. Makuasioista ei tietenkään voi kiistellä, eikä ole tarkoituskaan. Puuttumaan jäi oikeastaan vain etuoven sisäänkäynnin vaihtaminen marmoriseen, kullattuun riemukaareen ja neonvalomainokseen, mihin viranomaiset eivät välttämättä olisi antaneet lupaa.

Ja sitten vielä joku ihmettelee miksi arkkitehdit viettävät kahdeksan vuotta korkeakoulussa huomatakseen suoraan mikä on mautonta ja mikä ei. Ja miksi henkilöt jotka voivat muuten vain kutsua itseään graafikoiksi eivät välttämättä hetkeäkään. Tämän vuoksi. Siksi Kim Kardashian ajaa pinkillä, lasikristallein koristellulla Lamborghinilla ja Charlton Heston ajoi tummanvihreällä klassisella Jaguar E-Typellä. Molemmat herättävät huomiota, joskin päinvastaisista syistä, ja vain toinen kerjää sitä.

Rakennusinsinöörin poistuttua kuvioista alkoi kuitenkin kerääntyä mustia pilviä taivaalle. Arkkitehti ei enää jaksanut hallituksen puheenjohtajan tehtävää, joten Epäonnistuja käytti tilaisuuden hyväkseen ja valitutti itsensä hallituksen puheenjohtajaksi. Isännöintiin valittiin tilapäisesti isännöitsijätoimisto umpimähkään puhelinluettelosta. Kumpikaan tehtävistä ei ole rakettikirurgiaa, Epäonnistuja oli vain supliikkimiehiä ja kenellekään ei tullut mieleenkään että mikään voisi mennä pieleen.

Edes se että autot Epäonnistujan pihalla alkoivat pienentyä ja vanhentua kalenterivuosia nopeammin ei herättänyt mitään epäilyksiä. Ei kaikkien tarvitse ajaa aina uusimmalla mahdollisella autolla ja säästäväisyys on hyve, Kertojankin autot ovat usein olleet enemmän tai vähemmän roskapönttöjä ja harrasteajoneuvoja.

 

 

Puhelinluettelosta valittu isännöitsijä oli osoittautunut hieman hitaaksi hoitamaan asioita. Mitään sen suurempaa vikaa ei ollut mutta kaikkea joutui odottamaan aina aikansa. Hieman tylsää mutta aika tavanomaista.

Epäonnistuja teki kuitenkin ehdotuksen. Mitäpä jos isännöitsijä vaihdettaisiin henkilöön nimeltään Ammattihuijari. Epäonnistuja oli todellisuudessa jo vaihdoksen tehnyt ja tuonut Ammattihuijarin mukaan kokoukseen aivan yllättäen, hakemaan vain vahvistusta sille että Ammattihuijari on paljon parempi valinta isännöitsijäksi kuin edellinen. Epäonnistuja selitteli ummet ja lammet Ammattihujarin erinomaisuudesta, ja molemmat vierekkäin istuen, silmälasit ja elintasomahat synkronisesti hytkyen hymyilivät kuin Pekka ja Pätkä yhtiön osakkaiden suuntaan. Oikeammin Pätkä ja Pätkä, mutta periaate lienee kuitenkin tullut selväksi.

No mikä ettei. Epäonnistujaa pidettiin ihan harmittomana ja luotettavana henkilönä ja hänen ehdotuksensa ei edes herättänyt epäilyksiä. Jos Ammattihuijari toimisi isännöitsijänä tehokkaammin niin se olisi vain hyvä asia.

Hieman myöhemmin ilmeni, että Epäonnistuja oli laittanut asuntonsa myyntiin ja muuttamassa pois yhtiöstä. Hänen asuntonsa oli toki hieman paremmassa kunnossa pinnallisesti kuin sikolätti missä hän oli äitiään säilyttänyt, mutta tekniikaltaan se oli yhä hyvin pitkälti 1950-luvun jäljiltä, osin yhä käyttöikänsä päässä olevine LVIS-järjestelmineen.

Tätä varten hän oli ryhtynyt varsinaiseen projektiin, koko talon kaikkien teknisten asioiden kartoittamiseen ja korjauttamiseen. Kaikki olivat tyytyväisiä, talon kunnossapito on tärkeä asia myös myyntiarvon kannalta katsottuna, yhtälailla kuin varmistamaan että kaikki on muillekin kunnossa ja toimii.

Illuusio alkoi särkyä kun hän eräänä sunnuntaipäivänä ilmestyi soittamaan Kertojan ovikelloa, selvästi närkästyneenä jostakin, ja vaati allekirjoittamaan itse kirjoittamansa paperin edes lukematta sitä ensin. Kiellosta huolimatta lukemista saattoi tapahtua. Se oli tiukkaan äänensävyyn kirjoitettu sitoumus maksaa yhtiön tilille jokin summa yhtiön teettämästä tarkastuksesta Kertojan asunnossa. Sen sijaan että yhtiö olisi sen kuluihinsa laittanut, Epäonnistuja vaati Kertojaa maksamaan sen erikseen.

Selvä pyy, suhteellinen pikkusumma, laitetaan tulemaan mutta miksi ihmeessä tällaisesta asiasta pitää tulla sauhuamaan kenenkään kotiin asti?

Seuraava puhelu Epäonnistujalta oli samansävyinen. Kertojan pitäisi teettää omalla kustannuksellaan sähkökuvat asunnostaan, jonka sähköjärjestelmä on uusittu vain alkuperäisen mukaiseksi, ainoiden poikkeusten ollessa nykyisten turvamääräysten mukaisia ja muutokset rajoittuneet kahteen uuteen valaisimeen, neljään uuteen pistorasiaan ja ollen muilta osin vain muinaisten kaapelien vaihtoja ajanmukaisiin. Tietenkin niiden vaatimaan ylimääräiseen pieneen sähkötauluun.

Ihmettelin että eikö Epäonnistujalla ole hallussaan sähkökuvia joihin muutokset olisi helppo tehdä. Ei ollut. Hän oli hukannut koko talon sähkökuvat, rakennepiirrokset ja koko dokumenttiarkiston ja myöhemmin selvisi että hän tarvitsi omaa asuntoaan varten sähköpiirrokset joista hän ei halunnut maksaa itse mitään.

Ennen tätä olin kuitenkin ehtinyt teettää jo uudet, ajantasaiset ja viimeisimpien säännösten mukaiset kuvat ammattilaisella ja luovuttaa ne hänelle. Aloin jo hieman epäilemään mistä oikein voi olla kysymys kun aina löytyy tekosyy miksi minun pitäisi maksaa kaikki mistä hän hyötyy ja yhtiön jonka osakkaana hän vastaisi edes pienestä osastaan kuluja ei odoteta maksavan mitään.

Ilmassa alkoi olla närkästystä aina kun kehtasinkin epäillä että pelkästään hänen väittämänsä mukaan minulta toistuvasti laskutettavat maksut saattaisivat olla talon yleisiä kuluja koska niistä saatava hyötykin on kaikille yhteinen.

 

 

Kesällä 2011 talossa ilmeni jotakin. Asunnon 004 kellarissa leijuva outo haju. Asiaahan oli pakko tutkia. Tuli ilmi että maanvastaisesta seinästä tihkuu kosteutta kellariin. Seuraavana toimenpiteenä oli syyn etsiminen.

Syytä ei helpoilla keinoilla löytynyt, joten epäilys heräsi että talon pohjoispuolen salaojitus olisi ehkä tukkeutunut ja sen vuoksi vettä alkanut kertyä talon seinää vasten, jonka vuoksi maa-aines oli kaivettava pois ja tutkittava mitä on tapahtunut. Siihen löytyikin maanrakennusalan yritys, joka syksyyn mennessä aloitti kaivuutyön. Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat tehneet valinnan ja esittivät että Rikostoverin yrityksen käyttäminen työhön on hyvä valinta.

Koska kosteusasia on aina vakava ja erityisesti Epäonnistuja korosti että tämä on hyväksyttävä heti, kaikki osakkeenomistajat ja hallituksen jäsenet oli helppo vakuuttaa asiasta ja antaa Epäonnistujan pyytämä mandaatti kustannuksille. Arvioidut kustannukset olivat noin 280.000 euroa. Kallista, mutta koska Epäonnistuja ja Ammattihuijari vakuuttelevat niiden välttämättömyyttä, ei ollut syytä epäillä etteikö niin olisi tehtävä.

Työt aloitettiin syksyä vasten. Kolmen viikon aikana maa-aines oli kaluttu pois talon ympäriltä. Kaivantoon alkoi kertyä vettä. Ihmettelimme kun sähkölaskumme marraskuulta olikin yht'äkkiä lähes puolet suurempi kuin normaalisti. Joulukuussa syy selvisi kun oman ulkopistorasiamme sulake paloi ensimmäisen kerran.

Pistorasiasta löytyneen tuntemattoman jatkojohdon toisesta päästä löytyi läskiämpärin kokoinen vesipumppu joka on huutanut koko monen kilowatin virrankulutuksellaan yötä päivää meidän sähkölaskuumme.

Huonoin puoli oli siinä, että saman sulakkeen alla oli myös perhefirmamme laboratoriolaite jossa virtojen katkettua meni pilalle viiden viikon tutkimustyö kertaheitolla.

Otin yhteyttä Ammattihuijariin. Kysyin miksi iso vesipumppu on kytketty pistokkeeseemme ilman lupaa. Ammattihuijari sanoi että sehän on taloyhtiön pistoke jota käytetään. Kun kerroin että ei muuten ole, vaan omani, Ammattihuijarin tarina muuttui välittömästi ja hän väittikin ettei ole antanut kenellekään lupaa käyttää pistoketta.

Pihalla oli seuraavana päivänä Rikostoverin maanrakennusfirman, Negon, miehiä. Menin ulos puhumaan heidän kanssaan, selitin että pistoketta ei saa käyttää koska siinä ei riitä sulakekoko heidän laitteilleen ja että se on minun. Kysyin kuka heille on antanut luvan käyttää sitä. Ammattihuijari. Tein heille selväksi että Ammattihuijari ei voi antaa lupaa ja että sitä ei saa käyttää. Kaikki siis hyvin.

Paitsi kolme päivää myöhemmin sama sulake paloi taas. Tälläkertaa laboratoriolaitteessa oli ainoastaan kolme viikkoa valmisteltu tutkimus työn alla mutta sekin meni samalla pilalle. Nyt alkoi riittää. Soitin Ammattihuijarille ja kysyin mistä tämä johtuu ja hän vannoi sanoneensa Rikostoverille ettei käytä pistorasiaa.

Rikostoverin työntekijät olivat jälleen paikalla seuraavana päivänä. Kysyin heiltä miksei kieltoa ole noudatettu. He kertoivat, että Ammattihuijari oli edellisenä päivänä ilmoittanut heille että käyttäkää pistorasiaa ihan vapaasti jatkossakin ja jättäkää Kertojan kielto huomiotta.

Ilmoitin olosuhteisiin nähden verraten rauhalliseen sävyyn, että jos se s**tanan johto löytyy vielä kerrankin siitä s**tanan pistorasiasta, leikkelen koko johdon 10cm pätkiksi ja vien vesipumpun metallinkeräykseen, s**tana.

Siihen vihdoin loppui ulkopistorasian käyttö ja laboratoriolaitteemme sai toimia rauhassa ilman sähkökatkoksia.

Ammattihuijari oli kertonut oman versionsa tarinasta Epäonnistujalle. Epäonnistuja siitä vasta riemastui. Hän tuli huutamaan minulle kurkku suorana että kenen luvalla meillä on mikään tehdas (aika kovaa termistöä pienestä laboratoriolaitteesta) asunnossamme ja että se pitää viedä pois heti.

Jopas oli paksua tekstiä Ammattihuijarin suojelemiseksi, ilmeisestikin omaan perheeseen kuuluvien ammattirikollisten vankalla suojelukokemuksella ja yhtä huonolla menestyksellä. Teki hetken mieli kysyä viiraako aatelisen sukurutsan äärituottella päässä nyt pahemmankin kerran, mutta sen kysyminen aatelisen sukurutsan äärituotteelta harvemmin saa aikaan mitään positiivista reaktiota. Sen hetkinenkin oli ihan riittävän negatiivinen.

Sen sijaan kerroin kohteliaasti että kyseessä on ihan tavallinen sähkölaite, ei sen kummempi kuin pieni jääkaappi, eikä sille keneltäkään mitään lupaa tarvita sen enempää kuin jääkapillekaan.

Tästä Epäonnistuja, yhtälailla odotetusti kuin yllättäen, raivostui kuin pieni lihava silmälasipäinen apina jolta on juuri viety banaani. Huuto alkoi saada sellaisia piirteitä mistä keskimääräisen pelastuslaitoksen palosireeni olisi ylpeä ja holhoukselliset harhat joissa häneltä pitäisi kysyä erikseen lupa kaikkeen riepoivat jo avohoitoharkinnan rajoja.

Lienee turvallista sanoa että tässä vaiheessa Epäonnistujan todellinen luonne oli tullut kirvelevällä tavalla ilmi. Tuolla luonteenlaadulla ei ole mikään ihme etteivät Puna-armeijan politrukit eikä Waffen-SS räjäyttäneet Epäonnistujan sukukartanoa Virossa maan tasalle 1940-luvulla vaan ilmeisestikin taputtelivat hänen esivanhempiaan selkään rautaisina aatetovereina. Pojasta polvi sen kun paranee?

Epäonnistujan oikkuilu ja epäilty bipolaarisuus olivat konkretisoituneet tässä vaiheessa, mutta kiinnitin asiaan vain rajoitetusti huomiota. Jotkut ihmiset käyttäytyvät todellisuudessa kuin perinpohjaiset mulkvistit ja välttelevät vastuutaan samalla kun pystyvät uskottavasti teeskentelemään mukavaa toisille ihmisille, eli niille joista he arvelevat olevan heille hyötyä.

En edes tajunnut että olin tässä vaiheessa onnistunut suututtamaan raivoavan, selkeän narsistisia piirteitä osoittavan häirikön joka yrittäisi tehdä elämäni niin vaikeaksi kuin hän vain pystyy, jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Se kuitenkin ilmeni siinä vaiheessa kun Epäonnistuja oli käynyt selittelemässä jokaiselle osakkeenomistajalle ja hallituksen jäsenelle omiaan että olisin tehnyt laittomia muutostöitä asunnossani ja että kellarissani pyörii tehdas. Kas kun ei samantien että olen reinkarnoitunut Torquemada ja pidän inkvisition kidutuskammiota vaatekaapissani?

Seuraavana talvena, 2012 alkuvuodesta ei tapahtunut mitään. Ei edes kevääseen mennessä. Vuodenvaihteen lumimyrskyn jälkeen pakkanen kiristyi ja pihalla lumikasojen alla kuukausitolkulla seisovat kaivinkoneet herättivät lähinnä huvitusta. Käynnistyvätköhän ne enää keväällä seistyään taivasalla talven yli?

Käynnistyivät kuitenkin. Kaivuu jatkui muutaman päivän keväällä ja sen jälkeen koneet lähtivät muualle, jättäen tilaa pienelle vaadittavalle louhintatyölle ja seinien vesieristykselle. Hidastahan kaikki oli koska harvoin ketään edes näkyi työmaalla. Töitä ei vain tehty eikä mikään juuri edennyt.

Sillävälin asioiden virallista puolta hoidettiin siltä pohjalta mitä Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat esittäneet. 280.000 euron laina oli käytelty ja tarvittiin lisää joten Epäonnistujan esityksestä mentiin jo puolen miljoonan haarukkaan. Jos he kerran sanovat että niin pitää tehdä he varmaankin tietävät asian. Valtuutus myönnettiin sen kummemmin kyselemättä, olivathan Epäonnistuja ja Ammattihuijari omien sanojensa mukaan varmoja asiasta.

Urakan tieltä oli viety pois matontamppaustelineet, aidot antiikkiset mekaaniset kapistukset joissa vielä oli talja maton nostamista varten ja joista toisen olin itse huvikseni entisöinyt uusiksi. Ammattihuijari kertoi että ne palautetaan heti kun urakka on valmis. Samalla Epäonnistuja kysyi käykö minulle että talon ympäri tehdään hiekkatie. Miksei, ihan hyvä idea kun piha täytyy joka tapauksessa viimeistellä.

Syksyllä 2013 urakka vihdoin valmistui. Tie oli tehty, mutta muu osa pihasta näytti hieman Gazan länsirannalta. Viimeistelyn puutteen lisäksi ihmetystä herätti se että täyttämiseen käytetty maa-aines pinnalla oli samaa kuin mitä oli kaivettu pois eikä sitä oltu vaihdettu. Nurmikko ja multa olivat tiessään. Myöhemmin ilmeni että Asunto Oy Ääliöhelvetiltä oli laskutettu kuutiotolkulla uutta maa-ainesta pinnan viimeistelyyn. Mihinköhän ne oli asennettu, kuuhunko? Vaiko Epäonnistujan mökin pihalle? Kukaan ei tiedä, ehkä pitää kysyä David Copperfieldiltä, kukaan muu ei tiettävästi pysty kadottamaan kymmenien kuutiometrien verran rahanarvoista tavaraa jäljettömiin silmänräpäyksessä.

Laatoitus jonka olin teettänyt itse, käyttämällä 2005 muutoin purkujätteeksi menossa olleita alkuperäisiä vuoden 1959 betonilaattoja ja timanttileikkauttamalla ne mittatarkoiksi, oli kuitenkin kadonnut. Aiempi isännöitsijä Rakennusinsinööri joka valvoi omaa remonttiani aiemmin oli antanut minulle luvan ottaa ne purkujätteestä itselleni ja tehdä niillä mitä haluan, sekä luvan teettää niistä laatoitus ulko-ovien eteen. Ammattihuijari oli kertonut että ne palautetaan takaisin niinkuin tamppaustelineetkin.

Kysyin asiaa Ammattihuijarilta. Hän sanoi että ne kaikki on hävitetty. Kun tiedustelin millä päätöksellä hän voi hävittää yhtiön omaisuutta ja minun yksityisomaisuuttani, hän sanoi ettei mikään ole minun ja hän on päättänyt niin, lyöden luurin korvaani.

Vai niin. Asiaa selvitettäessä ilmeni, että Ammattihuijari oli antanut, jopa mahdollisesti omaan laskuunsa myynyt niin laatat kuin tamppaustelineetkin Rikostoverin maanrakennusfirman työntekijälle. Myös pihalla olleet kävelytien luonnonkivilaatoitukset olivat tiessään. Niissä minulla ei tosin ollut penniäkään kiinni, Asunto Oy Ääliöhelvetillä kylläkin oli.

Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään. Kukaan ei ollut kuulemma nähnyt eikä tiennyt mitään joten todistajia ei ollut. Tämän episodin seurauksena Ammattihuijari alkoi suhtautua minuun hyvin "mielenkiintoisesti", koska olin yrittänyt pilata hänen onnistuneen kavalluksensa ja varkautensa.

Tilanne alkoi eskaloitua. Nyt Asunto Oy Ääliöhelvetin kaksi nimenkirjoitusoikeudellista johtohahmoa oli kiistämättä ottanut minut silmätikukseen. Anteeksi hirveästi, en minä omaisuudellani olisi mitään koskaan halunnut tehdäkään vaan teetin kalliin, mittatarkaksi leikatun laatoituksen heidän varastettavakseen, ilman seuraamuksia.

 

 

Vuosi 2013 kääntyi lopuilleen niinkuin yhtiön tilikausikin ja oli tilinpäätöksen aika, 2014 yhtiökokouksessa. Salaojatyön yhteenveto tuli esille, kysyin vielä kaikkien läsnäollessa mikä mahtaa olla tilanne laattojeni ja tamppaustelineiden osalta koska mitään valtuutustahan keneltäkään ei ole ollut niiden palauttamatta jättämiseksi.

Epäonnistuja ja Ammattihuijari ilmoittivat yhteen ääneen ettei niitä palauteta. Koska olin suostunut tien rakentamiseen talon ympäri, Epäonnistuja ilmoitti että se tarkoittaa suostumusta laatoituksen hävittämiseen vaikkei siitä suurin osa ollut edes tien linjalla. Oli perin selvää että tämä tekosyy ei ollut ainakaan keksitty Mensan kokouksessa.

En jaksanut enää väitellä. Riippumatta mitä sanon se ei paksuihin päihin uppoa, varsinkin kun päiden lompakoita on paksunnettu kavalletulla omaisuudella ja he eivät ota vastuuta mistään.

Kysyin myös miksi piha asuntoni edessä näyttää sotatantereelta ja Epäonnistujan piha on viimeistelty Edenin puutarhaksi. Puita joita on kaadettu asuntoni edestä ei ole istutettu uudelleen, mutta puita joita Epäonnistujan asunnon lähettyvillä ei koskaan ole ollut on istutettu uusina taimina. Sama juttu kaiken muunkin kuten hoidetun mutta kadonneen nurmikkoni osalta, siinä missä Epäonnistujan piha on täyttynyt uusista vehreistä istutuksista.

Närkästynyt vastaus oli että viimeistely on vielä kesken. Puoli vuotta myöhemmin pihalleni ilmestyi kaksi työntekijää jotka tunnin aikana levittivät kuulemma "metsäpohjaksi" kutsuttua roskaa sammaloituneen hiekkapohjan päälle.

Kiitokset, tätähän minä olen aina halunnut. Tilaajana Ammattihuijari, toimeksiantajana Epäonnistuja. Piha ei enää näyttänyt Beirutilta vaan Ruissalon metsältä kusifestarien jäljiltä. Hirveää yhtä kaikki. Onneksi toinen pääty taloa on kuin kasvitieteellinen puutarha, vain kolibrit ja suihkulähteet puuttuvat. Keskimääräisesti siis kaikki on hyvin, ihan kuin menisi istumaan jalat avannossa, sytyttäisi hiuksensa palamaan ja toteaisi että keskiarvoisesti on ihan mukavan lämmin.

Ei voinut välttyä vaikutelmalta että Epäonnistujan myynnissä olevan asunnon aiemmin hoitamaton piha on myyntiehostettu juuri viimeisen päälle yhtiön kustannuksella ja minun siisti pihani on aivan "sattumalta" tärvelty pilalle vaikka molempien laatutaso ja kunto oli aiemmin päinvastainen.

Kiitos vain. Nyt voin myydä ruohonleikkurini ja puutarhasakseni pois, niille ei enää ole käyttöä.

Huomattavasti kohonneiden vastikemaksujen johdosta aloin tehdä laskelmia Asunto Oy Ääliöhelvetin taseesta. Kirjanpidon yksilöinti oli Ammattihuijarin jäljiltä lähes olematonta, mutta kiinnitin huomion erityiseen asiaan. Näytti siltä, että yhtiön hoitovastikkeeseen, josta laskutetaan melkein neljännes minulta, on sisällytetty muissa asunnoissa tehtyjä LVIS-töitä. Eikä edes ihan vähän.

Kysyin asiasta Ammattihuijarilta. Hän ilmoitti että kaikki maksut ovat asianmukaisia ja ettei ole tarvetta avata kirjanpitoa minulle. Tässä vaiheessa vielä uskoin hänen sanaansa koska en kuvitellut että hän kehtaisi tehdä mitään väärää mistä jää kirjanpidollisia merkintöjä virallisiin asiakirjoihin. Varkaus ja kavallus ilman silminnäkijöitä olivat olleet asia jota ei voi välttämättä näyttää toteen.

Temppujensa paljastumisen jälkeen Epäonnistuja ja Ammattihuijari eivät jättäneet häiriköintiään sikseen. Ollessamme matkalla ulkomailla soi puhelin. Linjan toisessa päässä oli alaikäinen poikamme, flunssassa ja korkeassa kuumeessa, soittaen hädissään kotoa omasta sängystään. Huone oli täynnä ihmisiä, Epäonnistuja ja Ammattihuijari etunenässä, LVI-suunnittelijoiden kanssa, omien sanojensa mukaan "tarkastamassa asuntoa remonttia varten", asunnossa jossa kaikki LVI-saneeraukset oli jo vast'ikään tehty, mitään ei enää tarvita ja he olivat siitä hyvin tietoisia.

Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat tunkeneet ovesta sisään, lastenvahtina olleen liikuntavammaisen isoäidin ohi väkisin, ja suoraan lastenhuoneeseen herättelemään lapsia ja kysymään heiltä kysymyksiä ihan kuin kouluikäiset tietäisivät jotakin talon vesijärjestelmistä. Jos olisin ollut itse paikalla sen tapahtuessa, Epäonnistuja ja Ammattihuijari olisivat todennäköisesti olleet seuraamusten jälkeen asianomistajina törkeässä rikostapauksessa, eivät vastaajina kuten nyt asia on.

On sairasta lähteä häiriköimään henkilöä joka on paljastanut rikollisten teot ja estänyt niiden jatkumisen. On aivan käsittämättömän sairasta alkaa tehdä kiusaa henkilön alaikäisiä lapsia kohtaan. Hävyttömyys ylitti jo absurdin rajan. Ilmoitin että seuraava heistä joka tulee asunnon ovesta sisään silloin kun heitä on erikseen ja nimenomaan kielletty koska asunnossa on kuumeisia lapsia, saa vastata minulle siitä henkilökohtaisesti.

Sen jälkeen kumpikaan, ei Epäonnistuja eikä Ammattihuijari, ole astunut asunnon kynnyksen yli ollenkaan.

Muu toiminta kuitenkin jatkui. Vastikemaksut sen kun kohosivat. Vuosi 2015 alkoi ja epäilys siitä että jokin on pahasti pielessä vahvistui. Ilmoitin että koska kirjanpidossa on epäselvyyksiä, pidätän muutaman kuukauden vastikemaksut vastavuoroisen velan kuittausoikeudella siihen asti kunnes kirjanpitoa on päästy tutkimaan tarkemmin.

Ammattihuijari raivostui niin että meinasi räjähtää. Hän uhosi perintätoimistolla, ulosotolla ja alkoi hokemaan mantraa "vastikkeet on maksettava!!!" Annoin periksi vaikkei olisi pitänyt, maksoin vastikkeet pois, mutta 2015 kevään yhtiökokouksen ja 2014 tilinpäätöksen näkemisen jälkeen oli asia varma. Hoitovastikkeessa on maksatettu minulla kuluja jotka vastuunjakosopimuksen mukaan eivät missään tapauksessa kuulu maksettavikseni.

Ilmoitin asiasta ja vaadin koko kirjanpitoa nähtäväksi. Epäonnistuja ja Ammattihuijari sanoivat yhteen ääneen että ei käy. Osakkaalle ja laskujen suurimmalle maksajalle ei siis tipu mitään tositteita siitä mitä Epäonnistuja ja Ammattihuijari hänen rahoillaan tekevät.

Hiton hienoa.

Samalla Epäonnistuja, joka ei Edenin puutarhastaan huolimatta ollut vieläkään saanut asuntoaan myytyä oli valmistellut Ammattihuijarin kanssa uuden ehdotuksen Asunto Oy Ääliöhelvetissä tehtäväksi perusparannukseksi. Kylpyhuoneremontin kaikkiin asuntoihin.

Heillä oli jo suunnittelija ja urakoitsija valmiina, jopa niin luottavaisesti tehtynä että suunnittelutyö oli aloitettu kysymättä keneltäkään osakkaalta siihen lupaa. Pelkkään selvitystyöhön muttei suunnitteluun annettu lupa oli tulkittu väljästi avoimeksi shekiksi tehdä mitä huvittaa, ja senhän Epäonnistuja ja Ammattihuijari osaavat.

Suunnitelma valmistui 2015 syksyllä. Saapui kutsu ylimääräiseen kokoukseen, esityslistalla hyväksyä Epäonnistujan ja Ammattihuijarin esittämä kylpyhuonesaneeraus sellaisenaan. Ei mitään muuta.

Tutkin esityksen ja siitä ei ollut muuta tietoa kuin varaus sen kustannuksille, 178.000 euroa neljästä kylpyhuoneesta.

HOLY SHIT, BATMAN. Toisin kuin maanrakennusurakat, märkätilojen saneerausten kustannukset ovat minulle hyvin tuttuja. Tiesin että nyt on jotakin todella pahasti pielessä. Lisäksi taso mihin saneeraus oli suunniteltu tehtäväksi oli hyvin vaatimaton, suorastaan lähiögryndaustasoisen ankea.

Pyysin vertailun vuoksi riippumattomat tarjoukset samasta urakasta parilta eri rakennusliikkeeltä, sisältäen kaikki samat työt jotka Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat esittäneet tehtäviksi.

Todellinen hinta oli 8.000-12.000 euroa kylpyhuonetta kohden. Yhteensä siis 32.000-48.000 euroa. Keskiarvoisesti alle yksi neljäsosa siitä mitä Epäonnistujan ja Ammattihuijarin esityksessä.

Vedätysyritys oli paljastunut.

Samalla paljastui miksi Epäonnistuja oli mielin kielin selittelemällä moneen kertaan pyydellyt ja yrittänyt saada minut jättämään paikkani Asunto Oy Ääliöhelvetin hallituksessa ja ottamaan tilalle vaimoni. Hän on varsin terävä, akateemisena tutkijatohtorina, mutta hän ei tiedä kiinteistöasioista juuri mitään eikä ole koskaan aiemmin ollut minkään asunto-osakeyhtiön hallituksessa.

Jos näin olisi Epäonnistujan kovasti haluamalla tavalla tehty, petosyritys olisi paljon todennäköisemmin jäänyt havaitsematta ja mennyt läpi. Epäonnistuja halusi siis eliminoida hallituksesta Kertojan, jonka hän pelkäsi huomaavan petosyrityksen. Hänen pelkonsa oli nyt toteutunut.

Ilmoitin että vuonna 2005 tehdyn vastuunjakosopimuksen mukaisesti käytän sen antamaa oikeuttani kieltäytyä ja suorittaa kyseinen saneeraus itse valitsemallani tavalla, koska esitetty kustannustaso ei ole missään määrin realistinen eikä kohtuullinen vaan päivänselvä ylilaskutusyritys.

Jos Epäonnistujan ja Ammattihuijarin aiemmat reaktiot heidän väärinkäytöstensä paljastumisiin olivat olleet primitiivisiä, nyt räjähti koko riemukas helvetti ja aivan täysi Korkeasaaren apinatalo valloilleen. En voi sanoin kuvata sitä raivoamisen, huutamisen, uhoamisen ja mölyämisen määrää mikä seurasi kun kehtasinkin kieltäytyä heidän masinoimansa huijauksen maksamisesta.

Tämä siis sen jälkeen kun Ammattihuijari oli lähettänyt hoomoilasena sähköpostin jonka mukaan hän ei ole koskaan kuullutkaan mistään sopimuksesta, ja Epäonnistuja oli alkanut kärttämään että näytäs nyt se sopimus alkuperäisenä, selvästi kalastellen etteikö minulla alkuperäiskappaletta olisikaan koska olin lähettänyt heille ainoastaan Word-kopion siitä.

Muistuipa elävästi mieleen kun Ammattihuijari oli aiemmin vannonut vastikemaksujen olevan oikein eikä kirjanpitoa tarvitseisi tutkia. Tämä henkilöltä joka nyt sanoikin olleensa tietämätön maksujen määräytymistä sitovasta sopimuksesta vuosikaudet.

Kun lähetin alkuperäisen, allekirjoitetun kopion skannattuna, sen mukaan kutsun kokoukseen jossa sopimusasia oli käsitelty, kokoukseen jossa ilmoitettiin sopimus saatetun voimaan ja kaikkien osakkaiden allekirjoittamat pöytäkirjat molemmista, ääni muuttui kellossa.

Sen jälkeen ei enää kärtettykään onko minulla sopimusta. Sen jälkeen alettiin väittämään että sopimus ei ole voimassa, sopimusta ei voi tehdä koska Asunto-Osakeyhtiölaissa ei erikseen lue että voisi ja monta muuta yhtä älykästä tekosyytä.

Ilmeisesti yleinen länsimainen sopimusvapaus YK:n peruskirjan mukaisena yleisoikeutena, osana perustuslaillista omaisuudensuojaa ja tahdonilmauksen käsite juridisesti sitovana periaatteena ei ole koskaan tavoittanut Pekkaa ja Pätkää.

Motiiveja analysoiden oli helppo tulla johtopäätökseen, että härskin ylilaskutusyrityksen mahdolliseksi tehnyt urakoitsija on joko maksanut tai luvannut maksaa Epäonnistujalle ja Ammattihuijarille tuntuvat vihjepalkkiot provisiona yli sadan tuhannen euron ylilaskutuspetoksen järjestelystä.

Epäilysten herättyä olin jo toukokuussa käyttänyt tekosyytä kysyäkseni voinko maksaa tämän jälkeisiä vastikkeita myöhemmin, normaaleine korkoineen ja saadakseni sillä tavoin lisää selvitysaikaa epäselvyyksiin herättämättä Epäonnistujassa ja Ammattihuijarissa epäilyksiä siitä että heidän tekemisiään nyt tutkitaan. Ammattihuijari oli antanut siihen mahdollisuuden, ilmeisenä tarkoituksenaan pitää minut tyytyväisenä ja mahdollisimman myötämielisenä hänen ja Epäonnistujan petosyritykselle.

Petoksen yrityksen paljastuttua tilanne muuttui välittömästi. Lasku vastikkeista lähti Ammattihuijarilta samana päivänä kun oli tullut ilmeiseksi että heidän huijauksensa ei tule onnistumaan ja sen eräpäivä oli laitettu kuuden päivän päähän laskun kirjoittamisesta.

Raivoissaan oleva Epäonnistuja kutsui hallituksen kokouksen koolle laskun eräpäiväksi, esittäen että asuntoni otetaan yhtiön haltuun välittömästi sen jälkeen järjestettävän yhtiökokouksen päätöksellä.

Tämä siitäkin huolimatta, että Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat yhdessä jo kuukausien ajan estäneet minua saamasta käsiini yhtiön tositteita muiden asuntojen LVIS-töistä, yrittäen tahallaan evätä minulta mahdollisuuden teettää laskelmat kuinka paljon sopimuksen vastaisia kuluja he ovat minulta laskuttaneet.

Huijarit olivat nyt paljastaneet itsensä.

Koska he istuivat edelleen nähtäväkseni kuuluvien tositteiden päällä, joissa oli todistusaineisto heidän väärinkäytöksistään eli törkeästä sopimusrikkomuksesta, tarvitsin vieläkin lisää aikaa joten maksoin vastikkeet kerralla pois ja soitin asianajajalle. Se mikä oli vaikuttanut ainoastaan huonolta taloudenpidolta oli täten paljastunut täysin rikolliseksi toiminnaksi, jossa Epäonnistuja ja Ammattihuijari käyttivät heillä olevaa valtaa ja muiden osakkaiden ja hallituksen jäsenten herkkäuskoisuutta ja luottamusta väärin.

Yritin jopa puhua hallituksen jäsenille tätä ennen faktoja ja saada he ymmärtämään ne. Se osoittautui lievästi sanoen haastavaksi ja paljasti että Suomen koulujärjestelmän maine saattaa johtua muusta kuin luetun ymmärtämisestä. Vaihtoehtoisesti otanta oli tässä tapauksessa hieman tavallista himmeämpi, Epäonnistuja oli käynyt uhoamassa Nainrahaalle että ellei hän allekirjoita haltuunottoa, isännöitsijä eroaa tehtävästään ja siitä seuraisi ongelmia. Se olisi kenellä hyvänsä normaalilahjaisella viimeistään saanut hälytyskellot soimaan, mutta eipä ei, ei hänellä. Kop kop, onko ketään kotona?!

Nainrahaalla siis ei sen vertaa leikannut että asiakirjojen ja niiden todistamien tapahtumien perusteella eroaminen olisi ollut pelkästään erinomainen asia ja tulevat ongelmat olisivat ensisijaisesti ratkenneet siihen.

Laitoin asuntoni myyntiin. Niin kauan kuin umpirikolliset Pekka ja Pätkä pyörittävät sirkusta, ei ole mieltä maksaa heidän huijauslaskujaan vastikemaksuissa. Ostajaksi tässä vaiheessa olisi sopinut vain juristi tai miljonääri joka antaa juristiarmeijansa hoitaa yhteydenpidon Asunto Oy Ääliöhelvettiin.

Siitä huolimatta saimme ensimmäisen ihan oikean tarjouksen asunnosta ja olimme valmiita tekemään kaupat.

 

 

Vuosi alkoi ylimääräisellä kokouksella. Epäonnistuja oli tipotiessään, hänen tilallaan oli Uusi Tulokas. Hallituksessa oli yhden henkilön vajaus yhtiöjärjestyksessä määrättyyn nähden ja puheenjohtajakin puuttui joten asialista oli lyhyt.

Uusi Tulokas valittiin tietenkin hallitukseen. Puheenjohtaja-asia oli hieman kinkkisempi. Tietäen hyvin mikä Asunto Oy Ääliöhelvetin tilanne on ja koska Ammattihuijari on yhä isännöitsijänä, en arvellut että kukaan olisi niin sanoinkuvaamattoman tyhmä että suostuisi vapaaehtoisesti hallituksen puheenjohtajaksi, kaikkine mahdollisine oikeudellisine vastuineen.

Varsinkin koska olin saanut 2016 loppuvuodesta tarpeekseni ja ilmoittanut että koska Ammattihuijari on Asunto Oy Ääliöhelvetin nimissä laskuttanut minulta tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja liikaa ja myöntänyt kirjallisesti ettei hän ole ollut tietoinen vastuunjakosopimuksesta, aloin pidättää puolestani vastikemaksuja lakisääteisen velkojen kuittausoikeuden mukaisesti. Tämä ei ollut mitään muuta kuin laillisten saatavieni turvaamistoimi koska Ammattihuijari ei ollut koko aikana tehnyt mitään virheensä oikaisemiseksi.

Olin kuitenkin totaalisen väärässä vapaaehtoisen puheenjohtajan löytämisen suhteen. Kukapa muukaan kuin Nainrahaa esitettiin tehtävään, hän suostui ja hänet valittiin yksimielisesti hallituksen puheenjohtajaksi!

Tunsin itseni sadistiksi. Kun henkilö, joka niin kokonaisvaltaisen herkkäuskoinen, täysin tietämätön niin kirjanpidosta, yhtiöiden toiminnasta kuin erityisesti rakennuksen ylläpitoon liittyvistä vastuuasioista ilmoittautuu ottamaan tosiasiallisen osavastuun Ammattihuijarin aiheuttamista virheistä ja kiittelee saamastaan luottamuksesta (SIC!), on lähes morbidista mielenkiinnosta katsottava minkälainen farssi siitä seuraa.

Erityisesti kun kokouksen ylimääräinen kohta käsitteli Ammattihuijarin asemaa Asunto Oy Ääliöhelvetissä. Tiukkaan kirjoitettu parikymmenkohtainen lista Ammattihuijarin tekemistä muista kuin suoranaisesti rikosoikeudellisista virheistä kaikui kuuroille korville. Kaikki paitsi Kertoja halusivat hänen jatkavan tehtävässään. Ilmeisesti jotkut eivät välittäneet saada tilannetta oikaistua koska siitä olisi kaikille hieman vaivaa, osa puolestaan uskoi siihen että Ammattihuijari on alansa eliittiä, mutta kukaan ei ymmärtänyt että puoltaessaan Ammattihuijarin jatkamista tehtävässään he itse ovat lopulta osavastuussa kaikista Ammattihuijarin tekemistä virheistä ja väärinkäytöksistä.

Kätensä nostamatta jättäminen olisi ollut ainoa tämän monopolipelin "Get Out of Jail Free" -kortti. Ainoa. Kun neljä kättä nousi, tein ainoan mahdollisen päätöksen. Olin suojellut hallituksen jäseniä koska heistä moni on ihan mukava ihminen ja he eivät ansaitse joutua vaikeuksiin ja vahingonkorvausvastuuseen vain siksi että Ammattihuijari vedättää heitä kuin litran mittaa.

Käsien noustessa sanakirjani "sympatia" ketään kohtaan siirtyi suoraan "syfiliksen" ja "syylän" väliin. En enää maksele perättömiä maksuja niin kauan kuin Ammattihuijarin vuoksi Asunto Oy Ääliöhelvetti on minulle velkaa.

En edes vältä mitään oikeustoimia. Enkä aio jättää mitään syntynyttä turhaa kustannusta Asunto Oy Ääliöhelvetin vastuulle vaan käytän täysin vapaasti oikeuttani nostaa mitä hyvänsä kanteita Asunto Oy Ääliöhelvetin edun nimissä silloin kun vahingon on aiheuttanut kukaan muu, Ammattihuijari, hallitus tai sen jäsenet, eikä vahingonkorvausta Asunto Oy Ääliöhelvetille muutoin tulla maksamaan.

Ammattihuijarin paukutellessa itsevarmana henkseleitään pöydän päässä minun oli hyvin vaikea olla sanomatta ääneen että koska faktat ovat yksiselitteiset, hän tulee lopulta häviämään. Ei ole mitään väliä kauanko se kestää tai kuinka moni häntä tukenut hallituksen jäsen joutuu hänen vuokseen vaikeuksiin, teen kaikkeni maailman tappiin asti että hän joutuu vastuuseen teoistaan. Ei yhtään mitään muuta, ei kaunan hiventäkään, ainoastaan oikeuden on toteuduttava ja sillä hetkellä ymmärsin että minun on se tehtävä. Kukaan muu ei sitä tee ja ellen minäkään, rikollinen tulee juoksemaan vapaalla jalalla huijaamassa muita ihmisiä vielä pitkään.

Kotiin naapurikuntaan päästyäni jouduin hengähtämään hetken. Kuinka typeriä ihmiset joilla ei ole mitään juridista taustaa eikä ymmärrystä syy-seuraussuhteista voivat olla. Kuinka itsevarma Ammattihuijari voi olla asiastaan vain siksi että hän on jo kolmesti sitä ennen päässyt kuin koira veräjästä. Avasin 60-vuotiaan viskipullon. Sytytin hyvän #4 sikarin. Kaadoin lasillisen, sytytin takan ja istuin alas katsomaan talviselle avomerelle. Lämpimässä takkahuoneessa meren äärellä on mukavampi nauttia harvainaisen laadukkaasta viskistä, toisin kuin pihalla missä Nainrahaa litkii omaansa. Joskus en vain ymmärrä ihmisiä.

Kevään yhtiökokous oli oma lukunsa. Ajattelin osallistua, mutta Ammattihuijari oli tehnyt häneltä odotettavissa olevalla laskelmoivuudellaan erityisen fiksun tempun. Aiemmin lähetettyyn kokouksen kutsuun oli tehty muutos toisesta sähköpostiosoitteesta lähetetyllä viestillä, tietäen että oma roskapostisuodattimeni on kuin Kerberos eikä todennäköisesti päästä viestiä läpi.

Saavuin kokoukseen alkuperäiseen aikaan eli tunnin myöhässä, kun se oli jo päättymässä. Hyvä puoli oli siinä etten joutunut tunnin verran kuuntelemaan Ammattihuijarin selittelyjä ja varsin matalaotsaisia solvausyrityksiä, huono puolestaan siinä ettei minulla ollut mitään havaintoa mitä oli käsitelty enkä saanut kopiota edellisen vuoden taseesta, niin ylimalkainen ja mitäänsanomaton kuin se Ammattihuijarin laatimana nyt olisi ollutkin.

Koska olin kuittausoikeudella pidättänyt vastikemaksuja, Ammattihuijari oli keksinyt uuden keinon. Siirtää vastikkeiden perintä perintätoimistolle ja sen kautta ulosottoon. Olin odottanut tätä täysin tarkoituksella ja strategioinut vastatoimet. Se antoi mahdollisuuden kyseenalaistaa saatavat vastasaatavien perusteella ja tehdä vastuunjakosopimuksen vahvistuspyyntö käräjäoikeudelle.

Napoleonin sanoin, älä koskaan keskeytä vihollistasi kun hän on tekemässä virhettä.

Tässä vaiheessa oli jo tullut selväksi että Ammattihuijarista oli tullut viholliseni. Hän varasti omaisuuttani. Hän varasti Asunto Oy Ääliöhelvetin omaisuutta. Hän kavalsi petoksella valtavan summan rahaa Asunto Oy Ääliöhelvetiltä ja yritti tehdä sen vielä toisenkin kerran. Hän kieltäytyi korjaamasta omia virheitään jotka ovat seurausta siitä ettei hän noudattanut selonottovelvollisuuttaan asioista joita hänen olisi tehtävässään ollut tiedettävä. Jos aloittaa sodan, on oltava edes kohtalaisen varma että pystyy voittamaan sen. Sun Tzu totesi asiasta joskus jotakin ja se pitää yhä aina paikkansa.

En ole edes varma lukivatko muut osakkaat ja hallituksen jäsenet listan Ammattihuijarin virheistä. Siinä oli syitä yksilöimättä listattu asunto-osakeyhtiöitä joista hän on saanut potkut edeltävien vuosien aikana ja olen saanut yksityiskohtaisesti selville miksi niin on tapahtunut. Se ei ole kaunista katsottavaa. Ehkäpä muiden asunto-osakeyhtiöiden ihmiset ovat parempia tunnistamaan huijareita ajoissa?

Aluehallintovirasto antoi kylmän suihkun niskaan syystalvella 2017. Erityistä tarkastusta ei määrätä. Päätöksen perusteella olin ollut hallituksen jäsenenä ylilaskutuksen tapahtumahetkellä. Minun olisi siis teoreettisesti pitänyt sen mukaan olla tietoinen asiasta sen tapahtuessa vaikka koko hallitusta oli harhaanjohdettu tahallaan.

Johtopäätös oli siis se, että asiakirjoissa oli liiaksi korostettu itse rikosta sellaisena kuin se on tapahtunut, ei perimmäistä syytä eli sitä että koko rikoksen mahdollisti ainoastaan perusteeton luottamus Epäonnistujan ja Ammattihuijarin sanaan, eli uskomus että he ovat selvittäneet asian, kilpailuttaneet tarjoukset ja valinneet hyvän esitettäväksi kokouksille. Kirjanpidossa on kuitenkin todisteet päinvastaisesta, myös tekemättömistä töistä maksetuista sadoista tuhansista euroista eivätkä sen kopiot katoa tiedostoistani mihinkään.

Asiaa ei auttanut yhtään se, että Epäonnistuja ja Ammattihuijari olivat itse osallistuneet omaa rikostaan koskevan asian tutkintaan ja käyttäneet huippujuristia Asunto Oy Ääliöhelvetin kustannuksella, heitä itseään koskevan ja sitä kohtaan tehdyn rikoksen tutkinnan estämiseen. Hyvä, päätöksen perusteet on huomioitu ja analysoitu. Tulkinnanvarainen sanamuoto ei tule toistumaan eikä periaattellista porsaanreikää enää seuraavaan toimenpiteeseen jätetä.

Koko asia alkoi saada tragikoomisia piirteitä. Onneksi olin jo pitkään tehnyt äänitallenteita Asunto Oy Ääliöhelvetin kokouksista, mistä ensi kerran ilmoittaessani Epäonnistuja ja Ammattihuijari kauhistuivat ja alkoivat protestoida ja mäkättää asiasta silminnähdän kiihtyneinä. Sekin tallentui äänitteelle, mitä he eivät ehkä täysin tajunneet, mutta jälkikäteen kuunneltuna se on suunnattoman hauskaa viihdettä. Olin hieman odottanut jo tavaksi tullutta raivoamista ja huutokohtausta mutta koska muita ihmisiä oli paikalla kuulemassa, sitä ei kuultu.

Kannattaisi varmaan pysyä tosiasioissa, ne on helpompi muistaa kuin kokouksille esitetyt valheet.

Aineistoa on tuntitolkulla. Olisi Epäonnistujan ja Ammattihuijarin kannalta todella traagista jos se vaikkapa tietomurron kautta vahingossa vuotaisi julkiseksi.

En kuitenkaan tiedä yhtään mistä vapaamuurariloosiin kuuluvan Ammattihuijarin loosiveljet ovat saaneet tietoa Ammattihuijarin tekemisistä niin Asunto Oy Ääliöhelvetissä kuin useissa muissakin yhtiöissä ja sen seurauksena puhuvat Ammattihuijarista hänen selkänsä takana mielenkiintoisia asioita. On kieltämättä aika ikävää että tiivis ja luottamuksellinen yhteisö johon on kuulunut vuosikymmenet alkaa kääntää selkäänsä, eikö vain? Mistähän sekin voi johtua?

Ei liene mitään muuta selitystä kuin että tiedot ja todisteet on heille aivan varmasti tuonut sama pääsiäispupu, joulupukki tai James Bond joka on aivan itsekseen vuotanut minulle hyvin laajat asiakirjat niin Epäonnistujan pojan, Huumediilerin, tuomioista, kaikkien Ammattihuijarin saamien potkujen taustoista, Nainrahaan taustoista ja hänen miehensä liiketoimista ja monesta muusta asiasta joista kukaan ei koskaan virallisesti voi tietää yhtään mitään. Hassua miten hyvin arkaluonteisia asiakirjoja tipahteleekin aivan sattumalta taivaasta juuri kun niitä kaikkein vähiten voisi odottaa, ja juuri sellaisille henkilöille joiden asiakirjojen päähenkilö ei missään nimessä haluaisi niitä saavan käsiinsä.

Virallisesti kysyttäessä niitä ei tietenkään ole kenenkään ulkopuolisen hallussa. Ei voi olla, hassut.

Vuosi 2017 alkoi kääntyä lopuilleen. Yhtiökokouksessa ei hallitukseen oltu millään saatu vaadittavaa viittä jäsentä. Rotat olivat jättäneet uppoavan laivan, Kertoja ja Arkkitehti Jr. etunenässä, ilmoittamalla että pitäkää tunkkinne koska vastuu hallituksen mokailusta on liian suuri ja kaikkea ei vain jaksa vastustaa pöytäkirjoissa koska on helpompi jäädä pois hallituksesta kokonaan. Virallisesti vaadittavaa hallitusta ei siis ole ollut olemassa toukokuun 2017 jälkeen.

Kun katsotaan miten hallitus on aiemmin tanssinut Ammattihuijarin pillin mukaan, tämä on vain hyvä asia, paitsi että hallituksen päätöksiä tekevät eivät selvästikään ole ymmärtäneet yhtiöjärjestyksen velvoitteita päätösvaltaisen hallituksen kokoonpanosta.

 

 

Koska edellisvuonna Aluehallintoviraston päätöksen seurauksena tulokseton tutkintapyyntö oli päättynyt, oli tullut aika tuoda paikalle proverbiaaliset isot tykit. Rikosilmoitus, ilman mahdollisuutta keskeyttää tai päättää tutkimusta ilman asianomistajan suostumusta.

Ilmoitukseen kerääntyikin paljon enemmän ja tarkempaa materiaalia kuin tutkintapyyntöön, kiitos Ammattihuijarin velvoittamisen päästämään minut tutkimaan kirjanpitoa, sekä Aluehallintovirastolle laaditun vastineen sisältämien tarkkojen salaojaurakan tietojen, joiden pohjalta siitä aiemmin lausunnon antaneet asiantuntijat korjasivat kustannusarvioitaan. Alaspäin. Eli osoitettuna on niin valtava petostarkoituksessa tehty ylilaskutustapaus ettei jäljellä ollut enää pienintäkään epäilystä rikosilmoituksen tekemisestä.

Rikokseen, josta rangaistus on neljä vuotta vankeutta ja josta poikkeuksetta seuraa vuosikausien mittaisia liiketoimintakieltoja, on siis olemassa yksityiskohtaiset kirjalliset todisteet sekä henkilötodistajat joista mitään ei ole mahdollista kiistää eikä lieventää selittelemällä. Toisen lähes yhtä törkeän yrityskin on hyvin dokumentoitu joten "raskauttavat asianhaarat" lienee oikea ilmaisu toistuneesta toimintatavasta.

Kymmenen vuoden vanhenemisaikaan rikosten törkeydestä johtuen on aikaa ruhtinaallisesti.

Asianomistajana on Asunto Oy Ääliöhelvetti, jonka nimissä rikosilmoitus Kertojan on ollut mahdollista tehdä Asunto-Osakeyhtiölain omaisuudensuojaperiaatteen takaavan edustamisoikeuden kautta, ilman että kukaan muu Asunto Oy Ääliöhelvetin osakkaista tarvittaisiin sitä allekirjoittamaan tai että he voisivat sitä edes yhdessätuumin enää pysäyttää. Hämmentävää kyllä, sillä he ovat myös rikosuhreja, kukin kymmeniä tuhansia euroja menettäneenä, mutta ilmeistä Tukholman syndroomaa Ammattihuijaria kohtaan potevina. Heidän vanhempiensa ja aviomiehensä rahoista lopulta on kysymys joten ehkä se selittää kiinnostuksen puutteen?

Enää Ammattihuijari ei pysty laillisesti olemaan yhtäaikaa epäiltynä ja asianomistajan edustajana eturistiriidan vuoksi. Rikostutkinta tapahtuu aivan eri tehokkuudella kuin aiemmin ja osa todisteista on jo valmiiksi poliisin hallussa.

Kuittausasia sopimusrikkomuksesta ja sen perusteella pidätetyt vastikemaksut kulkevat omaa rataansa. Tällähetkellä saatan olla ehkä pidättänyt liikaakin maksuja joten taidan varmuuden vuoksi maksaa muutamia kuukausia vastikemaksuja Asunto Oy Ääliöhelvetille, ihan vain sen varmistamiseksi ettei kukaan voi väittää minun yrittävän hyötyä aiheettomasti mistään millään tavalla tai kenenkään muun kustannuksella. En missään nimessä yritä loisia kenenkään muun siivellä, mitä ei voida valitettavasti sanoa Asunto Oy Ääliöhelvetin kaikista osapuolista eikä varsinkaan Ammattihuijarista.

Tilanne alkaa muutoin olla normalisoitunut. Ammattihuijari on edelleen hieman polleana, ilmeisesti ymmärtämättä mitä hänelle nyt on tapahtumassa, mutta se että hänen on nyt toimitettava kirjanpidosta kaikki vaaditut tositteet sekä kahden viime vuoden pääkirjat vastaavien väärinkäytösten selvittämiseksi on vienyt pahimman terän hänen uhoamisestaan.

Nainrahaa kutsuu itseään hallituksen puheenjohtajaksi, vaikkei hänellä nyt satu olemaan hallitusta jonka puhetta hän voisi johtaa. Uusi Tulokas on ilmeisesti siinä uskossa että hänen lisäkseen olisi olemassa muitakin hallituksen jäseniksi itseään kuvittelevia. EVVK myi äitinsä asunnon helmikuussa ja on kadonnut vauhdikkaasti paikalta, mahdollisesti tyytyväisenä että hänen ei tarvitse olla missään tekemisissä Asunto Oy Ääliöhelvetin kanssa. Sääli sinänsä että hänen hallitusaikanaan tekemät valinnat seuraavat häntä loppuun asti niinkuin Epäonnistujaakin. Lain koura on yllättävän pitkä ja ulottuva kun kaikki selvitetään seuraavina kuukausina pohjiaan myöden, minkä vain henkilötasoinen sympatia sinänsä syyttömiä "hyödyllisiä hölmöjä" ja heidän vastuutaan kohtaan on aiemmin estänyt. Ei estä enää.

Monta asiaa on vielä selvittämättä, mutta niistä kaikki henkilöityvät vain Kertojaan asianomistajana ja Ammattihuijariin, Epäonnistujaan ja heidän tekonsa mahdollistaneiden aiempien hallitusten jäseniin epäiltyinä ja vastaajina. En vieläkään täysin hentoisi nähdä mitä itse kullekin tulee juridisessa mielessä tapahtumaan, he vaikuttavat yhä autuaan tietämättömiltä todellisuudesta.

Nainrahaa saattaa joutua pienoisen perhemyrskyn silmään kun hänen lompak... anteeksi, aviomiehensä saa selville mistä hän on osavastuussa. EVVK virvelöidään takaisin sieltä mihin hän on ikinä mennytkin. Uusi Tulokas saattaa selvitä paljon vähemmällä. Eniten käy sääliksi Arkkitehti Jr.:a joka todella ymmärsi hypätä törmäyskurssilla olevasta junasta mutta valitettavasti hieman liian myöhään. Ammattihuijari ja Epäonnistuja tulevat saamaan juuri sitä mitä ovat ansainneetkin. Oikeus voittaa. En epäile sitä hetkeäkään ja mitä enemmän todisteita kasaantuu, sitä voitonvarmempi asianajajani on jo ennalta. Joka ikinen uusi dokumentti sataa ainoastaan minun laariini.

Joka tapauksessa asunto on nyt puhdas ja ilman sidonnaisuuksia kaikkiin aiempiin väärinkäytöksiin. Sen voi huoletta myydä jollekulle joka arvostaa sitä. Itsekin tavallaan voisin asua siinä, mutten enää vain halua. Se on ollut kohta kaksi vuotta asumattomana, pelkkänä nimellisenä postilaatikkona josta on ollut lähinnä vaivaa ja kuluja ilman iloa nauttia siitä niinkuin ennen.

Siihen on vain mennyt maku. Kun osa ihmisistä joiden kanssa pitäisi asioista päättää ovat aivan täysiä Ammattihuijarin selityksiin uskovia vasemman jalan saappaita, jossakin vaiheessa on vain parempi heittää periaatesyistä pyyhe kehään. Se on fiilisasia.

Onneksi Asunto Oy Ääliöhelvetti ei ole likimainkaan ainoa asuntomme lähiseudulla eli siellä ei tarvitse pakosta olla hetkeäkään ellei halua. Korkeatasoisia asunto-osakeyhtiöitä jossa osakkaat katsovat ennemmin asiakirjoja, dokumentteja ja tosiasioita kuin kuuntelevat heitä linssiin pissivää ja heidän rahansa vievää huijaria on paljon. Olen itseasiassa jo osakkaanakin parissa sellaisessa.

Asunto Oy Ääliöhelvetissäkin huijausten päivät ovat nyt luetut. Pöytä alkaa olla puhdas, jollekulle muulle joka osaa nauttia siitä ilman vuotuista riemuidioottien stigmaa kokouksissa.

"Vastikkeet on maksettava!!!" - niin lopulta on, mutta ennenkuin alkaa uskomaan vain yhtä mantraa, on fiksuinta katsoa kokonaisuutta. Erityisesti sitä mitä kaikkea muutakin on maksettava. Ja kenen.

 

Lukijaa tietenkään ei voida estää eikä mikään estäkään oma-aloitteisesti päättelemästä että kaikki asiat ja niiden yksityiskohdat voisivatkin olla juuri niin kuin ne tässä tarinassa on kuvattu. Tämä jää yksinomaan lukijan vastuulle.